Rakas lokikirja

sijoituttuani toiseksi huhtikuisessa Harstadin näyttelyssä päätin valmistautua huolellisesti seuraavaan edessä olevaan koitokseen.  Analyysini paljasti heikkoudet aiemmassa valmistautumisessani, joten päätin palata perusasioihin.

Tutkimusteni mukaan viimeisellä viikolla ennen koitosta on syytä kohdentaa voimavarat leiritykseen.  Korkean paikan leiri yhdessä sopivan vastustuksen tarjoavan harjoittelutoverin kanssa ennen viimeistelyä auttaa siivittämään erinomaisiin tuloksiin.

Paitsi lajikohtaisia harjoitteita haastavassa maastossa (ks. kuva 1 - kehässä liikkuminen muista häiriintymättä) on syytä tehdä myös yleisimpiä harjoitteita.  Paini on lajina usein göötille sopiva.

Harjoitteen aikana on hyvä purkaa tuntojaan harjoittelutoverille ja luoda yhteishenkeä.  Äänen käyttäminen on sallittua.

Aerobisen ja anaerobisen harjoittelun ohella yksinäisyydessä tapahtuvan meditaation on todettu edistävän kuntohuipun saavuttamista, joten lisäsin sen leirin ohjelmaan.

Ns. kaivuuterapia ja hiekkakylvyt ovat erinomaisia palautumiseen ja sopivat göötille ja niitäkin on syytä sisällyttää leirin ohjelmaan.

Korkean paikan leirin jälkeen viimeistely hoidetaan viimeisenä iltana ennen varsinaista koitosta.  Parasta olisi, mikäli lähtöön olisi tässä vaiheessa n. 12-15h aikaa.  Paikkana voin suositella esim. ryteikköistä merenrantaa.

Viimeistelyharjoitteeseen kuuluu tulevan suorituksen visualisointi häiriötekijöistä (kuten emännän huutelu) huolimatta.

Visualisoinnin ohella voidaan rentouttaa selkälihaksia omatoimihieronnalla.

Tunnetusti pupun papanat lisäävät suorituskykyä, mutta eivät ole kiellettyjen aineiden listalla.

Viimeistelyharjoitteeseen on hyvä valita pienehkö, nopeajalkainen toveri, jotta sprinttiharjoitteet ovat tehokkaita.

Matkalla suorituspaikalle on syytä levätä.  Kun valmistelu on suoritettu huolellisesti ja oikea-aikaisesti, päästään tavoitteeseen:

Suorituksen jälkeen ei ole syytä jäädä hyvänolontunteeseen makoilemaan.  Parhaiten palautuminen tapahtuukin normaalin arjen kautta.  Niinpä otin vastuulleni auton vahauksen työnjohdon välittömästi kotiin palattuani.

No niin joukot!  Onko tehtävänjako selvä?  Mars toimeen siitä!

Työn laatu on syytä tarkastaa huolella.

Työnjohdollisten tehtävieni jälkeen siirryin vielä toiseen palautumisen vaiheeseen, energiavarantojen palauttamiseen ennalleen ja nautin illan viiletessä vielä hieman talkooväen ulkokeittiön antimia.

Tässäpä kaikki tältä erää.

***

Otso eilen Piteåssa siis

AVO 1/1 CK SERT ROP S MVA

Härlig helhet.  Mask. huvud. Mycket fina prop. Bra bett.  Bra selmarkeringar och päls.  Norm. vinkel, bröstbenet kort i sin undredel.  Rör sig väl.

Onnea matkakumppaneillemme neiti Koolle ja Tuijalle Ruotsin ja Pohjoismaiden valionarvoista!  

Ei, ei Otsista ole lähetetty tutkimaan eurooppalaisen citykoiran elämää.  Otso vietti pääsiäistä kotikulmilla pääosin Jenin ja Elmon (parivaljakko tunnetaan myös nimillä Lady Gaga ja Hellboy) seurassa.  Emäntä sen sijaan taivasteli Wienin kevään kauneutta ja joitakin koiramaisia asioitakin osui silmään.

Näin iloisesti voi kirmailla lähestulkoon ETYJin sihteeristön ovella:

Ja tehdä tuttavuutta muiden kirmailijoiden kanssa...

Näin ulkoillaan mamman perässä ydinkeskustassa:

Johonkin kivaan paikkaan tässäkin varmaan ollaan menossa:

Praterin huvipuistossa olivat liikkeellä suuremmat kaverukset:

Unohtuiko jotain?

Keskustan alueella, huvipuistossa, ravintoloissa ja ostoskeskuksissa näkyi yllättävän paljon koiria.  Monet niistä olivat irti ja kulkivat muutaman metrin säteellä omistajastaan vilkkaidenkin katujen varsilla, toisten kuonoja koristivat kuonokopat.  Ne seurasivat mukana kahviloihin ja pujottelivat ihmisten välissä kävelykadulla, läähättivät helteessä kaupoissa ja loikoilivat laiskoina kaupungin puistoissa.  Erilaista koiranelämää ja koirakulttuuria, josta osa ilahdutti ja toiset asiat taas saivat mietteliääksi...  mutta loma, se oli rentouttava ja hauska - kiitokset matkaseuralle!

Vuoden ensimmäisen neljänneksen lähestyessä loppuaan on hyvä tehdä suunnitelmia loppuvuodelle.  Tässä taloudessa ollaan vähän hitaita:) 

Sunnuntai-illan inspiraatio tuotti seuraavanlaisia ajatuksia kuluvan vuoden tekemisistä.

Tänä vuonna retkeillään näytelmien merkeissä huhtikuussa Norjaan Harstadiin sekä mahdollisesti uudemman kerran syksyllä Tromssaan.  Ruotsissa käydään ainakin kolme reissua (yrittänyttä ei laiteta  ) .  Kotimaassa harkinnassa ovat Oulun kv-näyttelyt heinäkuussa ja erikoisnäyttely elokuun alussa.  Lisäksi suunnitteilla on kehätoimitsijan hommia ilman koiraa.  Kesälomalla rentoudutaan oman takapihan ja lähimetsien lisäksi toivottavasti hieman kauempana kaupungista.

Syksyllä Otso toivottavasti jalostustarkastetaan.  Tämä on vielä hieman kysymysmerkki, sillä samalle viikonlopulle osuu emännän MH-toimihenkilökoulutuksen C-kurssi Oulussa.  Jos logistisista ongelmista selvitään, niin osallistutaan molempiin.  MH-toimihenkilökoulutusten lisäksi syksylle osuu kasvattajan jatkokurssi, johon myöskin mielelläni osallistuisin.  Mistä voisi ostaa lisää viikonloppuja?!?

Tokossa jatkamme avoimen luokan liikkeiden harjoittelua.  Kapula pitäisi saada kuntoon, Otso ottaa sen leikkinä ja pureskelu on kaameaa.  Kokeeseen osallistuminen ei ole ajankohtaista tänä vuonna.  Agilitytreenejä jatketaan myös, kisasuunnitelmia sen osalta ei ole, mutta hauskaa toivottavasti on jatkossakin:)

Vaikka pakkasta onkin -15, kevät kurkistaa jo kulman takana.  Sen tietää jo siitäkin, että Otso-herra on siirtänyt tarkkaavaisen katseensa puiden latvoihin ja haaveilee oravista.  Myöskin linnut saavat göötin sydämen pamppailemaan.

Sunnuntaina Otso joutui itse tarkkailtavaksi ja salakavalan hyökkäyksen uhriksi…  Naapuriston kevätaggressiivinen katti hyökkäsi tarkkailupaikaltaan pensasaidan suojista ahteriin kiinni ja haastamaan riitaa.  Kehtasipa hosua tassuineen perään vielä kun kaappasin koiran kainalooni ja häntä pystyssä kiersi jaloissani ja seurasi sähisten kun kävelin koira sylissäni paikalta pois.  Eläköön vapaana ulkoilevat kissat keväthuuruissaan...

Koko viikko ollaan saatu nauttia auringonpaisteesta ja pikkupakkasista, lenkkeilysäät ovat olleet mitä parhaimmat.  Ihanaa päästä ulkoilemaan valoisan aikaan!  Maaliskuu on kevättalven parasta aikaa, hanki kantaa ja aurinko lämmittää ja nousee jo puiden latvojen yläpuolelle.

Otso ja MP kerrankin vähän fiksummin ilmein :D

Ja sit takaisin normaaliin menoon...

Joskus sitä jää jyrän alle...

Lauantaiaamun aamukaffet juotiinkin ihan erityisessä seurassa!  Saanko esitellä, etelästä pohjoiseen lennähtänyt vauvabeagle Elmo:

Otsosta penneli oli aika ällö ja siitä oli parasta pysyä loitolla.  Kaiken muun hyvän lisäksi Elmo varasti IHAN LIIKAA huomiota ja pissasi sisälle!!  Emäntäkin lässytti sille aivan vähä-älyisesti.

Elmo tutkiskelee reviirinsä kasvistoa

Elmon kaverina uudessa kodissa hääräilee 13-vuotias maailman ehkä nauravaisin dalmisrouva Jeni.  Aivan ihana pari:)  Varsin reippaan oloinen oli pentu ja ihastuttava nakumasu ja jättitassut!

Iloista syntymäpäivää Otson sisaruksille, Konnunkodon E-pentueelle, sekä paljon terveisiä syntymäkotiin!

Kolme vuotta on jo miehen ikä, mutta synttäriaamuna gööttiin iski pentumainen hepulikohtaus...  tapporavistusten uhriksi löytyi sopivasti kuonon korkeudelta sohvatyyny.

Meillä oli reilun viikon ajan hoidossa neiti Huiskula a.k.a. Nila.  Gööttipainia ja yleistä tohinaa riitti aamusta iltaan ja järven jäällä käytiin isommalla porukalla lenkillä.

Kaikkea tätä edelsi se melkein legendaarinen kuohuviinilenkki, josta onkin jo raportoitu sekä Karkin ja Maijan että Ricon ja Avan blogissa (ehkä myös Facebookissa;) ) - vitsi kun olikin kiva reissu!

Viime viikonloppuna saatiin myös ihmetellä pientä Piki-pentusta, joka nappisilmineen oli varsin hurmaava.  Otso katseli tapansa mukaan aluksi taivaalle ja oli niin kuin ei oisikaan:)  Ehkä jo ensi viikonloppuna saadaan myös esitellä lähipiirin uusi luppakorvainen tulokas täällä blogissa, kunhan se nyt ensin kotiutuu Ouluun...