Vilkas viikonloppu on takanapäin - oli sitä, tätä ja tuota ja niiden jälkeen lauantai-iltapäivällä saapuivat Otson sukulaiset yhdessä kasvattajan kanssa vierailulle.  Oli äiti-koiraa, isä-koiraa ja velipuolen tytärkin (vai serkkupuoli tai molempia?!)…  Varsinaisesti Halla ja Sonja tulivat kisaamaan agilityssä lauantaina ja sunnuntaina KAS:in kisoihin ja hienosti kisasivatkin!  Siinä sivussa Otso sai riekkua Piitun kanssa ja minä ihastella Sonjaa ja Casperia.  Hassua, miten selvästi vanhemmat näkyvät Otsiksessa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin:)  Ei ole enää epäilystäkään, mistä sukuhaarasta ruokakupin peittäminen ja oravanmetsästystaidot periytyvät, Sonjaltahan ne.  Punaisen paronin elkeet suippokorvineen taitavat puolestaan olla Casperin antia, niin samanlaisia ilmeitä isällä ja pojalla oli.  Pikku-Piitu zorron naamioineen oli kertakaikkisen ihana:  utelias, iloinen, eläväinen ja rohkea kakara.  Kiva kun kävitte:)

Kuvaaminen pääsi lähes kokonaan unohtumaan muutamaa hätäistä räpsäisyä lukuunottamatta.  Pari todistetta vierailusta kuitenkin löytyy.

Sonja

Kauheita suhinakuvia, mutta tässä takapihan raketit Piitu ja Otso

Samaiset otukset mytyssä

Ja lopuksi vähän ravisteltiin

Muutama viikko sitten Kaisa opasti gööttiporukkaa haun saloihin.  Otsokin sai etsiä metsään lihapullien kanssa piiloutuneita ihmisiä ja löytyiväthän ne.  Kuono maassa mennä viipotettiin piiloutuneen jälkiä pitkin piilopaikalle herkuttelemaan.  Kaikilla mukana olleilla gööteillä riitti intoa etsiä ihmiset piiloistaan.  Hienoa oli nähdä vielä ihan oikeasti etsimisen osaava Naava hommissaan.  Suurkiitos Kaisalle opastuksesta!  Toivottavasti päästään pian uudestaan.

Otso ihmettelee metsään katoavaa namipurkkia

Tästä se meni

Gööttipeput rentoutumassa etsimispuuhien jälkeen

Meilläpäin on jotain ihmeellistä syysvillitystä ilmassa.  Viime viikolla se ilmeni niin, että Otson emäntä ahdisteli sähköpostitse sekä Oulun että Raahen sunnuntaisen tokokokeen järjestäjiä - olisiko tilaa.  Lauantaiaamuna sähköpostissa odotti pommi, Raaheen pääsisi kokeilemaan onneaan.  Tarvinneeko kertoa, että alkoi vähän jännittää…

Sunnuntaina ajeltiin Otsiksen kanssa sitten Raaheen.  Onnistuttiin eksymään reitiltäkin, mutta ystävällinen huoltoaseman henkilökunta opasti meidät oikeaan suuntaan.  On tämä lähimatkailu vaan jännittävää:)  Koepaikalta löytyi sitten yhdet tututkin kasvot, kun Tiina ja kääpiösnautseri Lillikin olivat ilmoittautuneet kokeeseen.  Siinähän se aika sitten kului jännittäessä alokasluokan alkua.  

Luoksepäästävyys meni nappiin, paikallaolo puolestaan ei.  Otso oli rivissä reunimmaisena ja meidän ohjaajien kävellessä kentän toista laitaa kohti vieressä ollut keeshond kirmasi jo iloisesti meistä ohi.  Kun sitten käännyin, seisoi Otso epäröivän näköisenä paikalllaan vain laittaakseen hetken kuluttua takaisin maahan.  Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt enää loppuun saakka, vaan hetki ennen ajan täyttymistä se nousi paikaltaan ja käveli hiljakseen luokseni.  Liike meni nollille ja minun jännitykseni haihtui saman tien.

Omaa vuoroa saatiinkin sitten odottaa pitkään ja hartaasti; meitä ennen kisasi 10 koirakkoa.  Seuraaminen kytkettynä meni ihan ok, Otso teki perusasennot nätisti ja pysyi kohtuullisesti mukana, mutta aivasteli koko matkan…  Sama taluttimetta alkoi huonosti, juuri kun olin sanonut olevani valmis, Otso nousi ja alkoi rapsutella kylkeään.  Pysyi kohtuullisesti taas mukana, mutta loppusuoralla se jäi taakse haistelemaan.  Aivastelua tässäkin vielä…

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä onnistui kympin arvoisesti, samoin kuin luoksetulo.  Liikkeestä seisominen puolestaan osaltaan innoitti tuomarin loppukommentteja…  Otso lähti mukavasti seuraamaan, mutta hyvin pian lähdön jälkeen tuntui, että minut ympäröi kummallinen hiljaisuus…  Kun käännyin palatakseni koiran luo, tajusin syyn.  The koira oli komeasti maassa n. 2 - 3m. lähtöviivalta.  Kuulemma tyylikäs liikkeestä maahanmeno jo reilusti ennen seisomiskäskyä :D  Eihän siinä voinut kuin nauraa, kun toinen niin tiitteränä makasi!

Hyppy olikin sitten luku sinänsä.  Olin valmistautumassa esteen edessä, pyysin Otsoa sivulle ja nostin katseeni vastatakseni liikkeenohjaajalle ja tadaa…  Otso meni jo!  Komeasti esteen yli ja seisomaan odottavan näköisenä sen taakse "kyllä mä tämän osaan" -tyyliin!  Tuomari oli kovasti ystävällinen ja saimme ottaa hypyn uudestaan, sillä en ollut ehtinyt sanoa olevani valmis.  Valitettavasti vain tällä toisella kierroksella Otson kynsi kolahti esteeseen.  Itseasiassa se kyllä tällä toisellakin kerralla mielestäni ennakoi käskyä.

Kokonaisvaikutuksesta puhuessaan tuomaria hieman hymyilytti ja sanoi koiralla riittävän showmiehen elkeitä sen selvästi kuitenkin osatessa liikkeet.  En olisi uskonut, että tokokokeeseen osallistuminen voisi olla hauskaa, mutta sitä se kyllä sunnuntaina oli.  Osaltaan siksi, että mitään odottamiani virheitä ei tullut, vaan kekseliäs herra O. näytti vähän mitä kaikkea sitä voi tokokokeessa tehdäkään.  Filosofi vilautti toista puoltansa. :)  Voisi sanoa, että tämä oli iloinen III-tulos ja tavoite (saada edes joku tulos) täyttyi.  Jos joskus vielä uskallamme uudestaan kokeeseen, toivon, että jännittämisen sijaan muistan tämän kokeen hassutteluolotilan.  

Tässä vielä pisteet:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 8 1/2
Seuraaminen taluttimetta 7 1/2
Maahameno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

yht. 131p/III-tulos, sij. 6./11
Tuomarina Marko Puranen

Jos tästä inspiroidun, saatan myöhemmin lisätä tähän videonpätkän kokeesta.  Ehkä :)

Voikukat ovat tulleet ja menneet, pihanurmikko villiintynyt ja pensasaita täynnä kirvoja.  Tämän kesän kotiviikonloput ovat olleet vähissä, kun kivaa tekemistä ja menemistä on ollut niin paljon.  Viime päivät on nautittu lomasta, ulkoiltu ja vietetty aikaa koirakavereiden kanssa ja tehty niitä kaikkia rästissä olleita kotihommiakin.  Pari kertaa on ehditty mustikkaankin yhdessä Tuijan, Karkin ja Maijan kanssa.  Göötit ovat varsin tehokkaita poimijoita, valitettavasti saalis vain katoaa niiden omiin vatsoihin eikä kartuta emäntien ämpäreiden sisältöä...

Alkukesästä retkeilimme Otson kanssa viikonlopun verran Syötteen kansallispuistossa.  Ajankohta oli täydellinen:  aurinkoisia päiviä eivätkä sääsket olleet vielä heränneet.  Otsispötsiskin nukkua posotti yhden yön laavussa, toiseksi yöksi olikin sitten tupa varattuna.



Yksi Otson kesän kohokohtia oli Naavan lomailu luonamme kesäkuussa - suuri ihastus saman katon alla monta päivää!



Isommalla gööttiporukalla lenkkeiltiin samoihin aikoihin, kun etelästä saapuivat Nasta ja Rotta vierailulle.


Muutamaan näyttelyynkin on sitten viime päivityksen ennätetty.  Toukokuussa kävimme Piteåssa, kesäkuussa Jällivaarassa ja Rovaniemellä ja heinäkuussa teimme ikimuistoisen retken maailmanvoittajanäyttelyyn Tukholmassa.  Päivitän arvostelut kunhan tästä innostun:)  Hauskoja reissuja hyvässä ihmis- ja koiraseurassa, paljon naurua, muutama eksyminen ja erinäisiä muita kommelluksia osui näillekin reissuille.  Circuit-näyttelyssä 5.7. tavattiin ilokseni kasvattaja-Hallan lisäksi Otson äipän Sonjan kasvattaja Ruotsista ja Otson isän Casperin kasvattaja Australiasta, aika hienoa! 

Otson näyttelyreissujen lisäksi kesään on kuulunut kirjurin kehätoimitsijaharjoitteluja, vielä olisi kaksi jäljellä ja ne kuitataan viikonloppuna Torniossa.

Kesä on otettu pelottavan rennosti treenaamisen osalta ja siitä suivaantuneena päätin parin tokotreenin jälkeen ilmoittaa Otson Oulun koirakerhon Seura Cupin mölliluokan tokokisaan viime viikonloppuna.  Ajattelin, että näkisin hieman miten paljon kesän laiskottelun aikana on unohtunut, mihin erityisesti pitäisi jatkossa kiinnittää huomiota ja ylipäätänsä miten homma toimii kilpailunkaltaisessa tilanteessa.  Tässäpä meidän pisteet:

Luoksepäästävyys 10p.
Paikallaanolo 10p.
Seuraaminen kytkettynä 8p. (haahuilua)
Liikkeestä maahanmeno 10p.
Luoksetulo 10p.
Kokonaisvaikutelma 10p.

Yhteensä 116/120p. ja sijoitus viiden koirakon joukossa 1.

Kovasti olisi vielä harjoiteltavaa, vaikka ihan kivat pisteet tuosta mölleilystä saimmekin.  Pienellä porukalla jatketaan (toivottavasti:)) tokoilua aina kun ehditään.  Sain myös syksyksi Otsolle paikan tokon AVO-ryhmästä ja jatkamme myös agilitya hupimielessä mini/medi 1-ryhmässä.

Otso muistelee palkkauspallon ihanuutta



Tällä kertaa päätämme raportin näihin taiteellisiin venytyksiin.  Hyvää alkavaa syksyä!

 

Kiitokset kaikille onnitteluista!

Otson blogi jää nyt pienelle tuumaustauolle - iloista kesän odotusta niille, jotka blogissamme piipahtavat!

Vielä ei ole voikukka-aika näillä korkeuksillä käsillä, mutta tässä karhunpoikanen pari vuotta sitten alkukesän tunnelmissa.