Yksivuotiaalla Otsolla on synttäriherkkujen syömisen ohessa ollut muutakin puuhaa viimeisen viikon aikana. On lenkkeilty Karkin, Ricon ja Jenin kanssa pääasiassa erikseen, käyty näyttelytottumustreeneissä, ohituskurssilla, ajeltu Stockan hissillä, käyty ostamassa playoff-lippuja ja kyläilty. Otson emäntä kiiruhti menneenä lauantaina viime tingassa ja vähän myöhässä Harjakoiraharrastajat Ry:n Koiran ensiapu-luennolle Tietomaahan. Luennoimassa oli Anita Alatalo ja varsin tiedontäyteinen parituntinen hurahti ohi nopeasti, muistiinpanoista ja luentomateriaaleista voi sitten tarpeen tullen kerrata asioita. Saatiinpas hieman ohjeita sukkarosvon hoitoonkin vastaisuuden varalle, toivottavaa tietysti olisi että niitä ei enää tarvittaisi.
Upean aurinkoisen päivän kunniaksi hurautettiin tänään Otson kanssa päivälenkille tuttuun metsään. Vauhtia riitti, mutta mitäs olisi metsälenkki ilman päivänpaistattelua? Ei mitään, taitaa Otso tuumata:)
Alkumatkan vauhti-irrottelua
Välillä hankeen venyttelemään
Mikäs täällä on köllötellessä
Mikäs lintu tuolla on
Ihan kun tuolta kuuluisi jotain...
Hetikohta ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen Otsoa vietiin ja lujaa - ja emäntä tietysti kamera kaulassa keikkuen perässä katsomaan, mistä moinen lähtö. Hanki kantaa kyllä vielä göötin, mutta ei emäntää... No, joka tapauksessa syy Otson haukkuvalle äkkilähdölle paljastui, kun metsästä pelmahti nuori kultainennoutaja emäntineen. Otso sai iloisen painikaverin ja emännänkin pulssi tasaantui ennen pitkää (onko gööteille muuten saatavana kuulolaitteita?). Bonuksena saimme vielä tietoon uuden metsäreitin ja Oo oli iki-ihastunut uuteen painikaveriin, joka nauroi koko naamallaan.
Paluumatkalla saattoikin sitten ottaa taas rennosti ja nauttia päivänpaisteesta.
Kommentit