Siitä alkoi odottelu, kyttääminen ja hoitopaikassa kaapinalusten ja muiden kolojen tutkiminen siltä varalta, että kadonnut pala sukkaa (kuitenkin juhlavasti kooltaan noin 45 teräosa) putkahtaisi esiin jostakin. Mutta ei, sukkaa ei löytynyt, Otso myhäili tyytyväisenä, söi ja tulosti normaalisti ja oli muutenkin oma toimelias itsensä. Eläinlääkäri neuvoi tarkkailemaan ja odottelemaan.
Vihdoin perjantaina koitti se päivä, että emännän kotiin tullessa olohuoneen matolla odotti siisti paketti. Kadonnut sukka oli huolella tulostettu ja varsin tiiviissä muodossa lähes neljän vuorokauden matkansa jälkeen. Seurasi yleistä huokailua helpotuksesta ja muutama puhelu tilanteessa mukana eläneille.
Niin oli suuri sukkaseikkailu saatu päätökseen tai niinhän Sukkamiehen emäntä vielä siinä vaiheessa luuli. Koitti lauantai, tuli ilta ja emäntä räpätti pikapuhelua, komensi siinä sivussa ärräävää pentua ja puhelun päätyttyä tarkasti, mihin puuhaan koiraherra oli ryhtynyt. Jalo sankarimme Sukkamies mäyskytti suussaan onnellisena mitäpäs muuta kuin sukkaa. Emäntä tuli sitten karjaisseeksi kohtuullisella volyymilla komennon, jonka seurauksena sukka putosi lattialle. Pitäisi oikeastaan sanoa, että lattialle putosi se, mitä sukasta oli jäljellä, nimittäin varsi ja kantapää.
(Lisäkommenttina mainittakoon, että sukka oli haettu pyykkikorista, jota pidetään kaapissa ja jonka oven oli nerokas Sukkamiehemme tökkinyt auki. Karhusen sukkafetissin tuntien sukkien suhteen pyritään olemaan huolellisia.)
Näin oltiin jälleen pisteessä A, lattialla kölli tyytyväisen, joskin hieman hämmentyneen, näköinen göötti. Emäntä kiskoi hiuksiaan, soitti muutaman puhelun, makasi sitten hetken lattialla tuijottaen katossa olevaa halkeamaa ja mietti, onko huonoille koiranomistajille jonkinlaista auttavaa puhelinta tai kärsiikö koira jostain puutostilasta, jota sukkien syöminen korjaa. Päivystävä eläinlääkäri naurahti, kehotti tarkkailemaan tilannetta ja lisäämään kuppiin ruokaöljyä.
Tässä sitä sitten ollaan. Sukan pala matkaa jossain pennun sisällä ja emäntä toivoo sen putkahtavan ulos pikimmiten. Sukkamies itse puuhailee, syö ja tulostaa entiseen malliin eikä se näytä huomaavan, että emäntä on kohtuullisen kauhuissaan tästä sukkaoperaatiosta.
Mutta ne sukat. Siis ne, jotka eivät vielä ole tehneet matkaa Otson läpi. Ne muuttivat tänään lukolliseen kaappiin, jota ei gööttikuonolla ole niin yksinkertaista tökkiä auki kuin edellistä kaappia. Myöskään käytetyt sukat eivät enää majaile pyykkikorissa. Ne saivat oman privaattipyykkikorin korkealta, Sukkamiehen kun ei vielä ainakaan ole todistettavasti nähty kiipeävän niin ylös. Kuka tietää, josko sukkien kutsu saa sen sitäkin kokeilemaan...
"Ja sitten mä tein näin ja se sukka vaan katos"
Onhan tässä päivitysten välillä muutakin puuhasteltu, mm. maisteltu ensilunta, mutta emännällä on nyt hieman pallo hukassa näiden sukkakuvioiden johdosta. Palaillaan siis asiaan ja muistakaa, että Sukkamies voi iskeä koska ja missä tahansa, kun sitä vähiten odotatte:)
Kommentit