Sunnuntai on ollut upea, aurinkoinen pakkaspäivä.  Suunnitelman mukaan lähdettiin porukalla osallistumaan kevättalven ekaan mätsäriin Hietasaaren Ponipihalla.  Kiva retki, kehät olivat ikävä kyllä maneesin hämärissä, mutta ehdittiin sitä päivää paistatella ulkonakin.  Karkki ja Rico saivat punaisen nauhan ja Rico oli hienosti pienten punaisten kolmas, Otso sai puolestaan sinisen nauhan.  Mätsäripaikalla törmättiin vielä neljänteen gööttiinkin, nuoriherra Optioon, joka oli saapunut paikalle yhtä pienen corgi-ystävänsä kanssa harjoittelemaan esiintymistä.  Söpöjä nuo pennut:)

Otson osalta mätsäriharjoittelu sujui mukavasti, se malttoi kulkea kehässä reippaasti vaikka siellä täällä oli ihania hevosen kakkaroita esillä.  Myöskin pöydällä sai tuomari rauhassa tutkia Otsoa.

Yhtään kehäkuvaa tai muutakaan poserausotosta ei ole, mutta tässä hiukan tunnelmia auringosta.

"Jaa mätsäriin?  Ai mää vai?"

427441.jpg

"Juu juu, mätsäriin mätsäriin!  Eiks mennä jo?!"
427443.jpg

"No joutaahan tästä.  Näytänpä teille ja muutamalle muulle, miten homma hoidetaan."
427445.jpg

"Me voidaan mennä sinne tällaisessa hienossa jonomuodostelmassa..."
427448.jpg

"...tai ehkä sittenkin otetaan ensin painimatsi"
427452.jpg

Tämmöisiä niistä tulee, kun ovat saaneet vähän riekkua ja vielä murua rinnan allekin...
427454.jpg

Kuvissa siis Otso, Karkki ja Rico.

Mätsärireissun tuliaisina saatiin Karkki kyläilemään perheensä loman ajaksi, kivaa!  Käytiin tuossa koiruuksien kanssa iltapäiväulkoilulla testaamassa jakajaa, Otson yksinkertainen emäntä ei nimittäin selviä kaksinkertaisista talutushihnoista joutumatta umpisolmuun.  Niinpä Tanja ystävällisesti lainasi meille jakajan, kiitos siitä:)  Hyvin koiruudet malttoivat kulkea jakajallakin, ainakin nyt ensimmäisellä kerralla.

Eilen Otso ja Karkki toimivat häiriökoirina (ööh tuota, ihan ilman kutsua) tokokokeessa.  Olimme katsomassa koetta ja nämä kaksi rymysivät keskenään remmien päässä ja katsoivat välillä toisella silmällä kehässä hienosti esiintyviä koiria.  Illalla kävimme vielä kolmen göötin voimin lenkillä järven jäällä, täysikuun valossa, mutta sumun ympäröiminä.  Siinä näytti hetken aikaa tuttu järvikin aivan vieraalta ja rannatkin meinasivat häipyä näkyvistä.