Meilläpäin on jotain ihmeellistä syysvillitystä ilmassa.  Viime viikolla se ilmeni niin, että Otson emäntä ahdisteli sähköpostitse sekä Oulun että Raahen sunnuntaisen tokokokeen järjestäjiä - olisiko tilaa.  Lauantaiaamuna sähköpostissa odotti pommi, Raaheen pääsisi kokeilemaan onneaan.  Tarvinneeko kertoa, että alkoi vähän jännittää…

Sunnuntaina ajeltiin Otsiksen kanssa sitten Raaheen.  Onnistuttiin eksymään reitiltäkin, mutta ystävällinen huoltoaseman henkilökunta opasti meidät oikeaan suuntaan.  On tämä lähimatkailu vaan jännittävää:)  Koepaikalta löytyi sitten yhdet tututkin kasvot, kun Tiina ja kääpiösnautseri Lillikin olivat ilmoittautuneet kokeeseen.  Siinähän se aika sitten kului jännittäessä alokasluokan alkua.  

Luoksepäästävyys meni nappiin, paikallaolo puolestaan ei.  Otso oli rivissä reunimmaisena ja meidän ohjaajien kävellessä kentän toista laitaa kohti vieressä ollut keeshond kirmasi jo iloisesti meistä ohi.  Kun sitten käännyin, seisoi Otso epäröivän näköisenä paikalllaan vain laittaakseen hetken kuluttua takaisin maahan.  Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt enää loppuun saakka, vaan hetki ennen ajan täyttymistä se nousi paikaltaan ja käveli hiljakseen luokseni.  Liike meni nollille ja minun jännitykseni haihtui saman tien.

Omaa vuoroa saatiinkin sitten odottaa pitkään ja hartaasti; meitä ennen kisasi 10 koirakkoa.  Seuraaminen kytkettynä meni ihan ok, Otso teki perusasennot nätisti ja pysyi kohtuullisesti mukana, mutta aivasteli koko matkan…  Sama taluttimetta alkoi huonosti, juuri kun olin sanonut olevani valmis, Otso nousi ja alkoi rapsutella kylkeään.  Pysyi kohtuullisesti taas mukana, mutta loppusuoralla se jäi taakse haistelemaan.  Aivastelua tässäkin vielä…

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä onnistui kympin arvoisesti, samoin kuin luoksetulo.  Liikkeestä seisominen puolestaan osaltaan innoitti tuomarin loppukommentteja…  Otso lähti mukavasti seuraamaan, mutta hyvin pian lähdön jälkeen tuntui, että minut ympäröi kummallinen hiljaisuus…  Kun käännyin palatakseni koiran luo, tajusin syyn.  The koira oli komeasti maassa n. 2 - 3m. lähtöviivalta.  Kuulemma tyylikäs liikkeestä maahanmeno jo reilusti ennen seisomiskäskyä :D  Eihän siinä voinut kuin nauraa, kun toinen niin tiitteränä makasi!

Hyppy olikin sitten luku sinänsä.  Olin valmistautumassa esteen edessä, pyysin Otsoa sivulle ja nostin katseeni vastatakseni liikkeenohjaajalle ja tadaa…  Otso meni jo!  Komeasti esteen yli ja seisomaan odottavan näköisenä sen taakse "kyllä mä tämän osaan" -tyyliin!  Tuomari oli kovasti ystävällinen ja saimme ottaa hypyn uudestaan, sillä en ollut ehtinyt sanoa olevani valmis.  Valitettavasti vain tällä toisella kierroksella Otson kynsi kolahti esteeseen.  Itseasiassa se kyllä tällä toisellakin kerralla mielestäni ennakoi käskyä.

Kokonaisvaikutuksesta puhuessaan tuomaria hieman hymyilytti ja sanoi koiralla riittävän showmiehen elkeitä sen selvästi kuitenkin osatessa liikkeet.  En olisi uskonut, että tokokokeeseen osallistuminen voisi olla hauskaa, mutta sitä se kyllä sunnuntaina oli.  Osaltaan siksi, että mitään odottamiani virheitä ei tullut, vaan kekseliäs herra O. näytti vähän mitä kaikkea sitä voi tokokokeessa tehdäkään.  Filosofi vilautti toista puoltansa. :)  Voisi sanoa, että tämä oli iloinen III-tulos ja tavoite (saada edes joku tulos) täyttyi.  Jos joskus vielä uskallamme uudestaan kokeeseen, toivon, että jännittämisen sijaan muistan tämän kokeen hassutteluolotilan.  

Tässä vielä pisteet:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 8 1/2
Seuraaminen taluttimetta 7 1/2
Maahameno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

yht. 131p/III-tulos, sij. 6./11
Tuomarina Marko Puranen

Jos tästä inspiroidun, saatan myöhemmin lisätä tähän videonpätkän kokeesta.  Ehkä :)