Torstaina käytiin Otson kanssa pitkästä aikaa "citykävelyllä". Puistojen kautta käveltiin hämärtyvän iltapäivän lumisateessa keskustaan, tallusteltiin ja pällisteltiin Rotuaarilla, Torikadulla, torilla jne. Käytiin vähän katsomassa maailman menoa siis.
Franzenin puistossa keskustassa oli näin lumista.
Rotuaarilta torin suuntaan kävellessämme muuttui koiran kulkeminen pomppimisvoittoiseksi ja murahduksin säestetyksi. Torilta pilkotti jotain todella epäilyttävää, josta tässä vaiheessa oli näkyvillä vain takaraivo. Etäisen möykyn lähestyessä Otso vakuuttui sen olevan jotain Erityisen Epäilyttävää, vaikka emännän silmään möykky näytti vanhalta tutulta Toripolliisi-patsaalta. Lopulta myös göötti tutustui patsaaseen hiukan lähempää eikä se sitten enää niin kummallinen ollutkaan.
Kotimatka kaupunkiretkeltä sujui hangessa pyöriessä ja kuonolla dippaillessa.
Perjantai-iltana oltiin lievittämässä näyttelyjännitystä lenkkeilyn merkeissä. Mukana olivat Karkki, Rico sekä corgi-vieras Pepe. Kas kummaa, Otso ja Karkki painivat:)
Rico, Karkki ja Otso
Corgigöötti:) Pepe ja Rico
Ja sitten pyrähtää:)
Perjantai-iltana oltiin lievittämässä näyttelyjännitystä lenkkeilyn merkeissä. Mukana olivat Karkki, Rico sekä corgi-vieras Pepe. Kas kummaa, Otso ja Karkki painivat:)
Rico, Karkki ja Otso
Corgigöötti:) Pepe ja Rico
Ja sitten pyrähtää:)
Kapteeni, horisontissa näkyy jotain epäilyttävää!
Kajaaniin saavuttiin hyvissä ajoin, ehdittiin käydä aamiaisella ja koiratkin hiukan jaloittelivat. Palloiluhallille (kuplahalli) saavuttiin putken kautta, joka aiheutti jos jonkinlaisia mieliyhtymiä koirien emännissä. Aamupäivä sujui Otson ja emännän osalta karmaisevan jännityksen vallassa, kun molempia pelotti. Otso viihtyi lainamökissään, mutta meluisassa ja vilkkaassa hallissa meno oli ensikertalaiselle lievästi rankkaa. Niin myös emännälle, joka katui jo koko näyttelyyn ilmoittautumista ja koirapolon sinne raahaamista.
Kaiken jännittämisen keskellä ennätettiin myös värvätä Otson esittäjäksi Tuija, jonka kanssa koira suostui ottamaan juoksuaskeliakin:) Onneksi Otso alkoi osoittaa reipastumisen merkkejä kehän lähestyessä, se alkoi pyrkiä mökistään ulos ja korvatkin nousivat tutuille paikoilleen ja muutenkin se alkoi vaikuttaa enemmän siltä tutulta Otsolaiselta. Kuinkas ollakaan Otson reipastunut olemus sai emännänkin reipastumaan ja kehään mentiin lopulta yhdessä. Pieni koiruus jatkoi reippauttaan kehässä ja emäntä on siitä ylpeä:) Otson arvostelu löytyy Kajaani 6.1.2007-sivulta.
Kaiken keskellä tapasimme Otson veljen Leevin (Konnunkodon Elrond), ihanan pitkähäntäisen pojan. Oli todella mukavaa tavata Leevi ja emäntänsä, terveisiä jos satutte täällä vierailemaan:) Näistä veikoista yritettiin saada yhteiskuvaa, mutta ainakin omat räpsäisyni ovat lähinnä hassuja. Tässäpä niitä pari (Leevi vasemmalla, Otso oikealla).
Perjantai-iltana lenkin jälkeen pakkailtiin ja valmistauduttiin pesemällä enimmät kuolat Otson korvista ja kaulan ja niskan seudulta. Lauantaiaamuna varhain startattiin kohti Kajaania, kaksi kiilusilmää (Otso ja Rico) häkeissä ja neiti Karkki matkustamon puolella.
Kajaaniin saavuttiin hyvissä ajoin, ehdittiin käydä aamiaisella ja koiratkin hiukan jaloittelivat. Palloiluhallille (kuplahalli) saavuttiin putken kautta, joka aiheutti jos jonkinlaisia mieliyhtymiä koirien emännissä. Aamupäivä sujui Otson ja emännän osalta karmaisevan jännityksen vallassa, kun molempia pelotti. Otso viihtyi lainamökissään, mutta meluisassa ja vilkkaassa hallissa meno oli ensikertalaiselle lievästi rankkaa. Niin myös emännälle, joka katui jo koko näyttelyyn ilmoittautumista ja koirapolon sinne raahaamista.
Kaiken jännittämisen keskellä ennätettiin myös värvätä Otson esittäjäksi Tuija, jonka kanssa koira suostui ottamaan juoksuaskeliakin:) Onneksi Otso alkoi osoittaa reipastumisen merkkejä kehän lähestyessä, se alkoi pyrkiä mökistään ulos ja korvatkin nousivat tutuille paikoilleen ja muutenkin se alkoi vaikuttaa enemmän siltä tutulta Otsolaiselta. Kuinkas ollakaan Otson reipastunut olemus sai emännänkin reipastumaan ja kehään mentiin lopulta yhdessä. Pieni koiruus jatkoi reippauttaan kehässä ja emäntä on siitä ylpeä:) Otson arvostelu löytyy Kajaani 6.1.2007-sivulta.
Kaiken keskellä tapasimme Otson veljen Leevin (Konnunkodon Elrond), ihanan pitkähäntäisen pojan. Oli todella mukavaa tavata Leevi ja emäntänsä, terveisiä jos satutte täällä vierailemaan:) Näistä veikoista yritettiin saada yhteiskuvaa, mutta ainakin omat räpsäisyni ovat lähinnä hassuja. Tässäpä niitä pari (Leevi vasemmalla, Otso oikealla).
Näissä kuvissa eivät siis kaksi kiiluvasilmäistä avaruusoliota odota alustaan laskeutuvaksi, vaan Konnunkodon veljekset makkarapalaa suuhun putoavaksi.
Nyt ollaan kotona, Otso köllii matolla massu täynnä ja emäntä miettii josko uskaltautuisi näyttelyyn uudemmankin kerran. Erityiskiitokset ja terveiset reissuseuralle sekä terveiset kaikille muille, jotka Kajaanissa tapasimme!
Nyt ollaan kotona, Otso köllii matolla massu täynnä ja emäntä miettii josko uskaltautuisi näyttelyyn uudemmankin kerran. Erityiskiitokset ja terveiset reissuseuralle sekä terveiset kaikille muille, jotka Kajaanissa tapasimme!
Kommentit