Vilkas viikonloppu on takanapäin - oli sitä, tätä ja tuota ja niiden jälkeen lauantai-iltapäivällä saapuivat Otson sukulaiset yhdessä kasvattajan kanssa vierailulle. Oli äiti-koiraa, isä-koiraa ja velipuolen tytärkin (vai serkkupuoli tai molempia?!)… Varsinaisesti Halla ja Sonja tulivat kisaamaan agilityssä lauantaina ja sunnuntaina KAS:in kisoihin ja hienosti kisasivatkin! Siinä sivussa Otso sai riekkua Piitun kanssa ja minä ihastella Sonjaa ja Casperia. Hassua, miten selvästi vanhemmat näkyvät Otsiksessa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin:) Ei ole enää epäilystäkään, mistä sukuhaarasta ruokakupin peittäminen ja oravanmetsästystaidot periytyvät, Sonjaltahan ne. Punaisen paronin elkeet suippokorvineen taitavat puolestaan olla Casperin antia, niin samanlaisia ilmeitä isällä ja pojalla oli. Pikku-Piitu zorron naamioineen oli kertakaikkisen ihana: utelias, iloinen, eläväinen ja rohkea kakara. Kiva kun kävitte:)
Kuvaaminen pääsi lähes kokonaan unohtumaan muutamaa hätäistä räpsäisyä lukuunottamatta. Pari todistetta vierailusta kuitenkin löytyy.
Sonja
Kauheita suhinakuvia, mutta tässä takapihan raketit Piitu ja Otso
Samaiset otukset mytyssä
Ja lopuksi vähän ravisteltiin
Muutama viikko sitten Kaisa opasti gööttiporukkaa haun saloihin. Otsokin sai etsiä metsään lihapullien kanssa piiloutuneita ihmisiä ja löytyiväthän ne. Kuono maassa mennä viipotettiin piiloutuneen jälkiä pitkin piilopaikalle herkuttelemaan. Kaikilla mukana olleilla gööteillä riitti intoa etsiä ihmiset piiloistaan. Hienoa oli nähdä vielä ihan oikeasti etsimisen osaava Naava hommissaan. Suurkiitos Kaisalle opastuksesta! Toivottavasti päästään pian uudestaan.
Otso ihmettelee metsään katoavaa namipurkkia
Tästä se meni
Gööttipeput rentoutumassa etsimispuuhien jälkeen
Loppusyksyn aikana yritetään ryhdistäytyä treenaamisen suhteen ja ainakin yksi reissukin on suunnitelmissa. Katsotaan, mitä muuta keksitään ja ehditään.
Kommentit