Ikävä kertoa, mutta tälläkin kertaa yhtenä aiheena on perunamaa. Ei mennä siihen vielä, vaan kerrotaan ensiksi, että Otsolla on ollut melkoisen koiramaista elämää tässä viime aikoina.
Juhannuksena tavattiin sattumoisin gööttineiti Hippa ja iso musta Poppanen, joista varsinkin Hippa osoitti suurta kärsivällisyyttä leikeissä tätä turilasta kohtaan. Olipas kiva leikkiä ja kaivaa kuoppia hiekkaan Rokualla iloisten uusien kavereiden kanssa. Kyllä sitä hiekkaa sitten olikin kaikkialla ja kotiin matkasi varsin hyvin leikitetty Otso.
Töissäkin on hurinaa riittänyt, kun Otso on kirmannut työkaverinsa perässä. Voi turkanen, että sillä neidillä on nopeat jalat! Edes jotenkin tuntumassa pysyäkseen joutuu pikkugöötti käyttämään oveliakin keinoja ja oikoteitä. Otso on myös huomannut mahtuvansa tarvittaessa kulkemaan kaverinsa masun alitse. Jotta nopealiikkeinen kaveri ei kokonaan karkaisi, on Otso usein katsonut parhaaksi joko maata tai seistä tämän päällä.
Viikarointia on ollut ilmassa. Laitetaan tähän väliin nyt tällainen pyhimyskuva, sillä eihän sitä koko aikaa viikaroidakaan.
Juhannuksena tavattiin sattumoisin gööttineiti Hippa ja iso musta Poppanen, joista varsinkin Hippa osoitti suurta kärsivällisyyttä leikeissä tätä turilasta kohtaan. Olipas kiva leikkiä ja kaivaa kuoppia hiekkaan Rokualla iloisten uusien kavereiden kanssa. Kyllä sitä hiekkaa sitten olikin kaikkialla ja kotiin matkasi varsin hyvin leikitetty Otso.
Töissäkin on hurinaa riittänyt, kun Otso on kirmannut työkaverinsa perässä. Voi turkanen, että sillä neidillä on nopeat jalat! Edes jotenkin tuntumassa pysyäkseen joutuu pikkugöötti käyttämään oveliakin keinoja ja oikoteitä. Otso on myös huomannut mahtuvansa tarvittaessa kulkemaan kaverinsa masun alitse. Jotta nopealiikkeinen kaveri ei kokonaan karkaisi, on Otso usein katsonut parhaaksi joko maata tai seistä tämän päällä.
Viikarointia on ollut ilmassa. Laitetaan tähän väliin nyt tällainen pyhimyskuva, sillä eihän sitä koko aikaa viikaroidakaan.
Ja sitten itse asiaan eli perunamaalle. Koska Otso on kerrostalokoira, tuntuu perunamaa (vaikka pienikin) edustavan sille jonkinlaista paratiisia tai ainakin huippuhyvää juoksemis- tai kaivuupaikkaa. Sinne sännätään myös ns. hepulin yllättäessä, jolloin penkkien välissä kirmataan päästä päähän hurjaa kyytiä. Koiran bongaaminen penkkien välistä käy kerta kerralta haastavammaksi, kun perunan varret kasvavat. Tässä ollaan niissä kaivuupuuhissa.
Oikeastaan Otsolla on oma paikka perunamaalla, jossa se saa kaivauksiaan suorittaa. Se on pienen pieni ja salaperäisellä tavalla syntynyt. Tai ei niin kovin salaperäisellä tavalla, sillä Otson tiedetään kiikuttaneen siemenperunan juuri siltä kohti jo aika päiviä sitten parempaan talteen. Elämme toivossa, että koirasta on apua tässä asiassa myös syksyn ja sen oikean perunan noston koittaessa.
Kenkälainauksia tapahtuu säännöllisin väliajoin aina Otson ihmisten unohtaessa asianmukaiset varotoimet. Neuvottelut palautuksesta ovat ankaria, toisinaan uuvuttavia, mutta toistaiseksi aina positiiviseen lopputulokseen johtaneita.
"Alakko nää mua" voisi olla tämän pätkän nimi. Viikolle mahtui nimittäin vielä yksi uusi koiratuttavuus ja vieläpä göötti. Vinhan kanssa tavattiin ja alkunuuhkailun jälkeen Otso yritti kovasti innostaa ja ruinata ihanaa Vinhaa kanssaan leikkiin, mutta Vinha taisi pitää Otsoa liian pienenä rääpäleenä ja tyytyi pariin leikin pyrähdykseen. Mukavaa oli tavata:)
Muoks. unohtui mainita, että pentukerhossa käytiin taas vaa'alla ja paino oli 15 viikkoisena 6,45kg.
Kommentit