Olipas reissu. Perjantai-iltapäivän auringossa Tanjan, Lassen ja Ricon autoon lastattiin ensin Otso ja emäntä ja sitten Karkki ja emäntänsä. Sitä ennen olivat Tanja ja Lasse ansiokkaasti pakanneet kolmen koiruuden häkit ja omat tavaransa niin, että me loputkin mahduttiin kyytiin nyssäköinemme. Pojat jälleen (voisiko sanoa jo perinteisesti) auton perässä häkeissä ja Karkki Tuijan sylissä takapenkillä. Suuntana oli yöpymispaikkamme Kuopio, josta lauantaiaamuna suunnistaisimme kohti Tuusniemeä ja ryhmänäyttelyä.
Matka sujui leppoisasti, Iisalmessa pysähdyttiin jaloittelemaan koiria ja ihmisiä sekä tankkaamaan ruokapuolta. Kuopioon saavuttiin illan jo pimettyä ja majoituttiin paikalliseen hotelliin. Pakkasta oli melko kirpsakasti, kyllä poskia ja nenää nipisteli, kun suunnistettiin iltalenkille katsomaan Puijon stadionia. Sen verran riiviöitä oltiin, että mäkihyppymäkien juurella päästettiin koirat hieman rallia juoksemaan ja kyllähän sitä virtaa riitti useamman tunnin automatkailun jälkeen. Myös viikarointia oli ilmassa, sillä ainakin Otsolla oli hieman huono kuulo, kun yritin kutsua sitä luokseni. Kyllähän se sieltä onneksi lopulta tuli:)
Me ihmiset olimme ajatelleet, että yöpymällä Kuopiossa varmistaisimme hyvät yöunet ja mukavamman seuraavan päivän. Voin kertoa, että göötit eivät olleet samaa mieltä. Ne olivat matkalla bilemielin. Otso ja Karkki ottivat ilon irti samassa huoneessa majoittumisesta heti saapumisestamme lähtien. Ricolla oli omat kuviot omassa huoneessaan ja ilmeisesti Otson ja Karkin hillumiset kuuluivat seinien läpi sinnekin.
Nukkumaanmenon lähestyessä Oo ja Koo tekivät ahkerasti petaamisharjoituksia. Ensin tähän suuntaan...
... ja sitten toiseen...
Kyllä tuli peti hyvin petattua vaikka näillä kahdella sankarilla ei ollut aikomustakaan nukkua. Ne suhisivat, huuhkasivat ja painivat kynnet laminaatilla rapsuen lähes läpi yön. Niinpä kellon soidessa huoneestamme heräsi hieman vähemmän pirteitä ihmisiä ja iloisina painiaan jatkavia gööttejä. Ilmassa kaikuivat uhkaukset häkeistä, kylppäreistä ja jopa hotellin käytävistä Ricon liittyessä seuraan ihmisten aamupalan ajaksi.
Vähäisestä unesta ja varhaisesta herätyksestä huolimatta Tuusniemelle matkasi hyväntuulinen, joskin melkoisen jännittynyt kööri. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja pystytimme häkkikylän kasvihuoneen seinänvierustalle. Ehdimme käydä harjoittelemassa, leikkimässä ja juoksemassa kehässä ennen kuin näyttely varsinaisesti alkoi. Otso oli tosi reippaalla mielellä liikkeellä, se ei oudoksunut lainkaan paikkaa eikä hälyä ympärillä ja emäntä oli siitä paitsi ylpeä, myös iloinen. Omassa mökissä oli hyvä välillä huilata ja seurata maailman menoa.
Otso poseerasi vielä ennen kehää Tanjalle (kiitos kuvasta).
Juniorikehässä kävimme sitten vuorollamme esiintymässä (tai oikeastaan harjoittelemassa esiintymistä). Tässä ollaan pöydällä tuomari Marja Talvitien tarkasteltavana (kuva Lasse Kukkonen). Otson arvostelu löytyy vasemman puolen Näytelmissä-linkin takaa.
Ja välillä vähän seistä törötettiinkin kehässä (kuva Lasse Kukkonen).
Loppupeleissä Otso oli JUN/ERI-1 PU-2 ja sai ensimmäisen sertinsä. Rico sai myös ERIn ja oli PU-kehän kolmas sekä sai vara-sertin ja Karkki EH:n ja oli avoimen luokan toinen. Tällainen meillä nyt möllöttää eteisen lipaston päällä. Ehkä saadaan vielä otettua kuva Otsosta noiden kanssa.
Kehän jälkeen Iris Kaimio vielä keräsi verinäytteitä Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja jotenkin oletin, että ylenpalttisen riekkumisen ja näyttelypäivän jälkeen perille saapuisi väsynyt göötti. Mitä vielä, tuolla se reuhkaa kirahvinsa kanssa.
Kiitokset matkaseuralle, teidän kanssa on kiva retkeillä ja vielä erikseen Lasselle kuvien ottamisesta:) Paljon onnitteluja kaikille osallistuneille ja menestyneille sekä erikoisterkkuja Otson iloiselle Leevi-veljelle, joka tälläkin kertaa tavattiin!
Tämähän on kuin jossain radio-ohjelmassa, mutta vielä terkut kahdelle Salossa majailevalle pojanviikarille ja heidän vanhemmilleen, jos täällä satutte piipahtamaan:)
Kehän jälkeen Iris Kaimio vielä keräsi verinäytteitä Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja jotenkin oletin, että ylenpalttisen riekkumisen ja näyttelypäivän jälkeen perille saapuisi väsynyt göötti. Mitä vielä, tuolla se reuhkaa kirahvinsa kanssa.
Kiitokset matkaseuralle, teidän kanssa on kiva retkeillä ja vielä erikseen Lasselle kuvien ottamisesta:) Paljon onnitteluja kaikille osallistuneille ja menestyneille sekä erikoisterkkuja Otson iloiselle Leevi-veljelle, joka tälläkin kertaa tavattiin!
Tämähän on kuin jossain radio-ohjelmassa, mutta vielä terkut kahdelle Salossa majailevalle pojanviikarille ja heidän vanhemmilleen, jos täällä satutte piipahtamaan:)
Kommentit