Kuivalla lenkillä hiekka pöllysi ja kotiin palattua sitä oli ihan kiitettäväsi lenkkareissa, sukissa ja varpaiden välissä. Niin myös Otson kuonossa ja silmäkulmissa. Liikkeellä oltiin Karkin ja Maijan seurassa, kun Rico ja Ava olivat pohjoisen retkellään.
Keppirallia juostiin taas kerran antaumuksella
Maija vaanii eikä Karkki malta odottaa hyökkäystä
Huilaustauko
Otso kaivuupuuhissa
Ja nautiskelemassa työn tuloksista
Eilinen lenkki olikin sitten varsin märkää laatua. Kuljettiin sähkölinjalla ja taisin umplia lenkkareineni nilkkoja myöten jo ekojen satojen metrien aikana. Varpaiden välissä litisi mukavasti, kun kerta toisensa jälkeen upposi märkään maahan. Tuli loikittua eräänkin ojan yli ja rämmittyä muutenkin pusikossa. Ei osunut ihan kohdilleen tuo reittivalinta:)
Koirista ei ole lenkiltä kuvia, mutta muutama muu räpsäisy löytyy. Varpaat kastuivat, mutta mustikoiden lisäksi saatiin koko porukka maistella myös hilloja. Hyviä olivatkin, kun olivat saaneet rauhassa kypsyä metsän suojissa.
Tälläisten ojien ylitse etsittiin reittiä.
Paluumatkalla Otso ja Karkki bongasivat vielä kärpän tai minkin, jonka perässä sitten vipellettiin jonkin matkaa. Autoa lähestyessämme koirat yllättäen säntäsivät risukon lävitse toiselle, metsittyneelle puomilla suljetulle tielle ja löysivät aarteen. Tarkemmin sanottuna läjän aarteita.
Siinä sitten pinkoivat leivät suussa ennen kuin tajuttiin, mitä puuhaavat. Jäätiin miettimään, olivatko leivät siellä jo lähtiessämme vai toiko joku ne lenkkimme aikana. Ainakaan autolta lähtiessä koirat (saati emännät) eivät niitä huomanneet, vaikka leipäkasa oli vain noin kahden metrin päässä autosta.
Jos joku siis kaipaa nurmikossa hyvin maustunutta ruisleipää, voi koordinaatteja kysellä vaikka tuolta kommenttikentän kautta:)
Kommentit